Perinnöksi korjausvelkaa

18.10.2024

Taloyhtiön rakennusten ylläpito vaatii suunnitelmallisuutta ja oikea-aikaista reagointia. Vaikka isot remontit saattavat aiheuttaa väliaikaista epämukavuutta asumiseen, niiden lykkääminen vain kasvattaa korjausvelkaa.

Asunto-osakeyhtiölain mukaan taloyhtiön vuosikokouksessa tulee vuosittain esittää kunnossapitotarveselvitys, josta käy selville merkittävät korjaukset seuraavan viiden vuoden aikana. Merkittävän korjaushankeen toteuttaminen vaatii kuitenkin aina vielä erillisen päätöksen yhtiökokouksessa. Miksi korjaustarpeet eivät johda toteutusvaiheeseen? Mikäli taloyhtiötä on sekä kunnossapidon että talouden osalta hoidettu suunnitelmallisesti ja sijainti on hyvä, ei taloyhtiöllä pitäisi olla vaikeuksia saada korjaushankkeelle rahoitusta. Ukrainan sodan aiheuttamat ongelmat rakennustarvikkeiden saatavuuden ja hintojen osalta ovat tasaantuneet ja tekijöitäkin on tarjolla, joten tarjousten pyytäjillä nyt hyvä neuvottelutilanne. Lainojen korotkin ovat olleet viime viikkoina laskusuunnassa.

Hälyttävintä on, jos korjaushankkeet jäävät toteutumatta osakkaiden vastustaessa niitä mukavuussyistä. Ajatellaan, että kyllä sen aikaa pärjätään, kun minä tässä asun. Isot remontit aiheuttavat toki epämukavuutta asumiseen tai jopa tarvetta muuttaa väliaikaisesti pois, mutta korjausvelan kasvattaminen on lyhytnäköistä toimintaa. Korjausvelkaa syntyy, kun suunnitelmallisen kunnossapidon sijaan tehdään vain välttämätön. 

Helppo tehtävä ei ole niillä, jotka syystä tai toisesta jäävät myymään asuntoa taloyhtiöstä, jossa isot remontit ovat jääneet tekemättä, eikä niille ole selvää toteutusaikatauluakaan olemassa. Tähän kun vielä yhdistetään se, että asunto selvästi kaipaa keittiö- ja pintaremonttia ja kylpyhuonekin on käyttöikänsä päässä, saattaa asunto roikkua myynnissä kuukausikaupalla. 

Harmitus on suuri myös niiden ostajien puolesta, jotka eivät osaa lukea myyntiesitteiden rivien välistä mitä remontteja voi arvella olevan edessä rakentamisvuoden perusteella. Myyjät ja välittäjät kyllä ilmoittavat tehdyt taloyhtiöremontit, mutta joskus tulevien remonttien selvittäminen jätetään ostajaehdokkaan aktiivisuuden varaan. 

Jos taloyhtiö on rakennettu 1950–60-luvuilla ja tehtyjen remonttien lista on vaatimaton, on taloyhtiölle jo muodostunut merkittävää korjausvelkaa. Myös 1970-luvun alun taloyhtiöiden olisi jo pitänyt aloittaa taloyhtiön elinkaareen kuuluvat korjaushankkeet. Vesi- ja viemärijärjestelmillä, ikkunoilla sekä sähkö- ja lämmitysjärjestelmillä on kaikilla oma elinkaarensa ja niiden suunnitelmalliseen ylläpitoon pitää varautua.

Taloyhtiön osakkailta kaivataankin nyt aktiivista osallistumista taloyhtiötä koskevaan päätöksentekoon. Asuntovarallisuus muodostaa merkittävän omaisuuserän ja tuntuisi suorastaan typerältä, ellei oltaisi kiinnostuneita sen arvon säilyttämisestä. Pitkän tähtäimen suunnitelman laatiminen (PTS) ja sen noudattaminen antaa turvaa, helpottaa osakkaiden taloudellista varautumista ja antaa signaalia ostajaehdokkaille taloyhtiön hyvästä hoidosta.